Siinä hän on, pieni sekarotuinen poika Oliver, täynnä uteliaisuutta ja maailmanihmetystä. Pienet hampaat tarttuvat kaikkeen. Jopa pieniä kiviä pitää maistaa. Kauhunsekaisin ajatuksin näen mielessäni jyrsityt huonekalut ja revityt tyynyt. Miten estän kaiken tämän?
Sisustus kotona muuttui kerrasta pentuarjen näköiseksi. Imupaperialustoja siellä täällä, sähköjohdot nostettuna ylös, paljaat matottomat lattiat ja koiranleluja joka puolella. Kävellessäsi varot, ensinnäkin pientä jaloissasi pyörivää koiranpentua, ja sen useita vinkuleluja ja palloja. Astuessasi vinkulelun päälle ehdit jo kauhuissasi ajatella, kuinka pennun kävi, kunnes huomaat säikähdyksen turhaksi.
Pieni koiranpentu aiheuttaa myös lähipiirissä voimakkaita hellyyden tunteita ja ahkeraa liikekantaa katsomaan tätä ihmetystä. Pyytelet anteeksi sekavaa kotiasi, ikäänkuin se asia edes ketään kiinnostaisi. Kaikki huomio fokusoituu koiraan. Pissapaperit ja lelukaaos kuuluvat ymmärrettävästi tähän hetkeen.
Tärkeintä on luoda turvallinen ympäristö uteliaalle pennulle. Huolimatta siitä, kuinka tarkka olet, pentu löytää riemuissaan hiuspinnin kaapin alta tai kiskoo innoissaan roikkuvaa laturin johtoa. Näet itsekin yllättäen kotisi eri näkökulmasta. Kuinka turvallinen kotini on? Eri elämäntilanteissa tarpeet kodissa muuttuvat; pienet lapset, lemmikit ja myös oma ikääntyminen tuovat haasteita. Elämäntilanteet muuttuvat ja koti sen mukana.
Katselen olohuoneenpöydällä olevaa kristallista kynttilänjalkaa ja sen heijastamia prismoja kynttilänvalossa. Mietin, mietin pienillä asioilla saat kauneutta keskelle kaaosta. Ei haittaa pissapaperit ja lelusotku. Nautin pikkuisen Oliverin touhuista. Aikansa kutakin. Pysähdyn hetkeen ja nautin.
